muusikkokinko
vetelee perässänsä
nautiskelijain
kasuavaa katrasta
kaikkeutta kattaen
makeaa massaa
maistatellessansa saa
muistot muassaan
muutkin mietiskelemään
maisella matkallansa
osa arpojaan
luottain luo tuottain kuten
mahdollisuuden
myös valinnallisuuden
päärlyinsä poimijoille
niillekin joille
ei mielestään kuuluisi
mitään padota
kaivaten vain kaidetta
aika luo pohjavirran
minkä veroista
jälkeä arvostaisi
jyvittäessään
mielensä mukaisesti
vain omalta osaltaan
suurustaa mietteen
kuten ajanvietteenkin
sillä mitä on
silkoinkin saanut silloin
tuntein aamuin kuin illoin
Selite:
...mitäpä tuohon... riimi ontuu...mokkoa vaan tuli... fräulein, saman laiset...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
