"hullu rakkaus"
ja minä huolestusin,
hullu kun olen...
koitin sitten selventää,
toki itselleni vain...
että miten se
ananas oikein kasvaa,
joutuakseensa
(siis ehtiäkseen) itse
heviosastolleensa
tuolla tavalla,
kuten jollain muullakin,
saattaa kuitenkin
mennä aivan muihin
tuumailuihin ja puihin
eksyttyänsä
on sitten vedettävä
itsensä pokiin
mikäli meinaa jatkaa
ihmis ihmettelyään.
No, mitäs tuosta.
Salin poikki juostessa
jaloin jäykinkin
saattaa joskus selvitä
seinälle ruusuiselle.
Pokkailtuansa
hieman hidastettava
vähän välillä
myös taivutellaksensa
ettei paikat puutuisi.
Yli (hautoen
asioita mielessään)
voi päästä itse
yhteiskunnallisista
ongelmista vain itse
keskittymällä
siihen mikä puhuttaa
yksin ollessaan
vaikka maailma pauhaisi
luottotappioistansa.
Kaislaa kainaloon
hieman hamuamalla
varustautuisi
irrottelu haluisen
haverinkin varalle
soudeltaessa
ystävällisesti vain
lähivesillä,
voi verkotkin laskea
toisten koettavaksi.
Siis herätessään
eilisen reissun jälkeen,
seuraavan päivän
askareisiin sopiikin
iltainen verkon nosto...
No, mitäs tuosta,
tuli mitä tulikaan
ihan kaikkea
tokko toinna perata,
ellei lue lakia.
Senkin takia,
ettei levittelisi
puutos tautia,
kannattaisi harkita
tai syöntään parkita.
Mita ihmeta...
no nyt häätyy keskittyy
iha ite... ki
olipa taas hilkulla
kuin auringon pilkulla...
koko olemus
kun... n0lla nyt siinäkin...
aina joku koittaa vaan
sohlata tai tarkoittaa
jotain muuta kuin
tuiki tähdellisiä...
ei helevata,
aika se vaan rientää taas,
ees jotain jos sais aikaan...
Jätän tän tähän...
tällä kertaa... tälläydyn
taas valepukuun,
ellei sit' ota lukuun
nahkiaisapinata.
Joskus (jos ehdin)
otan vielä selvyyden
mistä ne laulaa
vierailla kielillänsä,
sävel siltikin kiertää...
https://www.youtube.com/watch?v=FHVim48UXi0&list=RDFHVim48UXi0&index=2
Selite:
https://puutarha.net/artikkelit/ananaksen-kasvatus/
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Osinko, teevettä, Earl Greyn höyry, joka nousee kuin jokin yrittäisi vielä selittää päivän kulun ennen kuin se ehtii karata.
“Hullu rakkaus”, sanot — ja minä nyökkään, en siksi, että ymmärtäisin, vaan hulluus on joskus ainoa järki, joka pysyy mukana.
Ananaksen kasvu, sen outo matka kohti omaa hyllyään, kuin jokainen meistä joutuisi ensin harhaan ennen kuin löytää paikkansa heviosastolla tai elämässä.
Eksyminen on helppoa. Takaisin tuleminen vaatii pokkaa, pientä sisäistä nykäisyä sanoessaan: jatka nyt, ihminen, vaikka jalat ovat jäykät ja sali pitkä.
Juoksu, hidastus, taivutus, joka muistuttaa kehon olevan vielä mukana, vaikka mieli käy omaa keskusteluaan yhteiskunnan pauhatessa luottotappioitaan.
Kaisla kainalossa voi soutaa lähivesillä, laskea verkot toisten koettavaksi, ja silti tietäen jokaisen noston olevan oma tarinansa eilisen reissusta.
Perkaaminen, lakien lukeminen, puutostaudin välttely ehkä vain siksi, että elämä ei aina anna selkeitä ohjeita, mutta vaatii silti jonkinlaista järjestystä.
Keskittyminen, ihan ite, auringon pilkun verran horjahdus, joka melkein vie mutta ei onneksi kaada kovinkaan usein.
Valepuku, nahkiaisapina, vieraat kielet, joiden sävel kiertää saman ympyrän kuin oma mieli yrittäessään ymmärtää mitä tässä kaikessa pitäisi laulaa.
Ja lopulta päivä, joka jatkuu... runo, joka jää...ja minä, joka vastaan sinulle taas, kun seuraava säe pyytää tulla kirjoitetuksi tai ylipäätään huvittaa kirjoittaa.
Porcupine Tree - Lazarus (Official Video)
Sivut