Bulevardilla

Olin kanssasi, sain olla sinun hetken verran, lehmusten tuoksu kaupungin melu toivat vain uutta korvilleni.

Katsoin laineita laivat seisoivat satamassa olin vain kanssasi tämän hetken, tuntui ikuisuus läsnä, näin vain kaupungin kiihottavan kasvosi hehkuvan säteitä.

Siihen elämään tahdoin en voinut ottaa sitä, elin omaani jota vartioi elämä, minun elämä siihen en laskenut ulkopuolista.

Olit kanssani hetken usvassa meren tuoksun haaveiden hellien käsien tunsin sinut hetken rakkauden hellimmän.

Tunteemme eivät olleet sallittuja katsoin sinuun halusin uppoutua kokonaan olla vain hetken omasi.

Kukaan ei tullut sanoman tee niin olet ihminen tunne itsesi, älä kiellä sitä.

Kuljin kanssasi kaduilla tuulisilla, lämpimillä, katsoit, pidit kätesi kertoivat tarinaa tiesin sen rakastuisin.

Sinusta pidin en uskaltanut olla intohimon tunteilla keinua, laivat seisoivat satamassa valmiina ottaman niin minäkin odotin kukaan ei kuitenkaan ollut lujasti vierelläni.

Palasin kotiin sainko jotain, tyhjän sylin kaipuusta vapaan ei ollut muuta odotit reilua naista sen sait, mutta itse kielsin todellisen onnen itseltäni.

Elämä varastettuja hetkiä, mitä muuta Jumala rakastaa me ei osata, on vain kielletyt tunteet vierellä.

Taas kuljen bulevardilla Helsingin muistot kauniit elän taas uudelleen on tullut aika laittaa nämä muistoihin suuriin unohtumattomiin.

Sinä rakkaani kun saisin vielä kulkea kanssasi yli kaupungin niin meluisen.