Tuntui, kuin vasta eilen olisin sut tavannut,
kuin olisit maailmani mullistanut.
Sanoit: "mä susta välitän,
päivä päivältä enemmän".
Eräänä päivänä kuljin talvista katua pitkin,
katseellani sua väkijoukosta etsin.
Pian sinut jo löysinkin ja innostuin,
mutta hetkessä mielessäni luhistuin.
Kanssasi seisoi tyttö toinen,
mietin, kuka kumma on moinen?
Tuo tyttö en ollut minä,
siinä oli hän, siinä olit sinä.
Vedit hänet lähemmäs sinua,
ette edes huomanneet minua.
Suutelit häntä ahnaasti suulle,
ajattelin, "mikset anna suudelmaasi muulle?"
Minua olisit saanut suukottaa,
ei olisi tarvinnut selkään puukottaa.
Juoksin luoksesi, kysyin, "mitä tämä on?"
olin täysin neuvoton.
Sanoit, "meijen juttu on syytä lopettaa,
mä löysin jotain aidompaa".
Lähdin kohti kotia, itkin,
miten tästa eteenpäin selviäisin?
Teit valintasi, en voinut siihen vaikuttaa,
en usko että halusit mua satuttaa.
Nyt olen yksin, ilman sinua,
minun on paha olla, koska olit osa minua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi sua:(. rohkeutta. surullinen