Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Kaadan kuusia kuin menneisyyttäni
oksa oksalta, havu havulta
nimeni eteen rikosnimike annettu
ei tämä näin pitänyt mennä
valmista oli yltäkylläisesti
kaikki tuli ja kaikki meni
hienon huoneen juhlaväki
koreat pöydät kiiltävine laseineen
sinne jäivät arjet ja pyhät
© HH, 2014
Kommentit
Haikeutta ja pettymystä. Hyvin kirjoitettu.
tästä ei selvää ota muuta kuin pettymystä
Miten miulle tulee lopun eellä meininki.. sellanen viimonen voitelu täst mieleen..
Konkurssipesä. Vaikuttavasti kirjoitettu.
Tässä kaikuu katkeruus, ja menetysten maku.
Sivut