Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Aamulla meillä oli aikaa toisillemme
enemmän kuin tavallisesti
hymyilen enemmän kuin aikoihin
valojuovat näkyvät minusta sinulle ja kaikille
elämäni maalauspinnassa tänään selkeää
kosketat aurinkoista ja lämpenevää
tästä on kukan hyvä kasvaa
taittaa talvi, sanoa näkemiin pimeälle
© HH, 2012
Kommentit
Valo hehkuu sanoistasi, kaunis runo
Keväistä valloittavaa hymyä,pidän.
Kaunis runo! Sieltä se kevät tänäkin vuonna pikku hiljaa tulee.
Herkkä kaunis runo. AQjatonta valovoimaa tässä.
Lohdullinen ja valoisa. Kaunis.
Sivut