Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
kuinka yllättävään suuntaan menossa
tämä maailma jälleen matkallaan
samaan aikaan ihmiset palaavat kotiin
näyttävä satunnaisuus tähtien alla
paahtaa lämpöä
pumpatkaa, pumpatkaa, vastasuuntaan
olemme ravisteltuina tällä retkellä
pohjakosketukseen asti kierrämme seikkailussa
kun jälleen kompastumme
hiljaiseen lumeen
© HH, 2012
Kommentit
Ihan tuli ensin resiina mieleen nimestä : ))
mutta "pohjakosketus" niin lienee laivasta kyse. Luovimalla, karikkoja väistellen on yritettävä eteenpäin suunnistaa - vertauskuvainnollisesti. : )
Ihanan lämminhenkinen kannustus tai kehotus runossasi.
Piti kyllä tovi miettiä tuota vastasuuntaan menoa, katsomista tai työstämistä, mutta asiasta tai tilanteesta riippuen, niinhän se juuri, että valtavirran mukana meno olisi helppoa vaan ei se oikea vaihtoehto.
Joissain kohdin on taas parempi antaa virran viedä ja pikemminkin mukautua kuin vastustaa.
Tää menee syvälle!
Maailma menee... jonnekin.
Ja me kompuroimme,
mutta nousemme taas.
Ja mitä muuta voimme...
Minusta tässä on erinomaisen hyvä tiivistelmä nykymenosta, meiningistä.
Sivut