Nimetön

Joskus mietin mitä olisin voinut tehdä toisin,ajattelisin ehkäpä jopa laulaisin mutta vain jos voisin,olen jo tottunut että olette ystäviäni silloin kun itse haluatte,jopa silloin kun kännisinä vittuilette ja minulle nauratte,näyttelen kovaa mimmiä joka ei pienistä hätkähdä,mutta ette te tiedä ettekä tunne sitä pientä ihmistä sen kovan kuoren alla, joka joskus myös itkee kotona peiton alla,sitten saavuit ja minut pelastit,sinuun luotin ja huoleni sinulle vuodatin,kuuntelit ja neuvoit kunnes eräänä päivänä unelmointini murskasit,sisimmässäin oikeastaan asiat ymmärsin,ja niitä asioita pakoon en pääsisi vaikka kylmästi ne pois heittäisin,
Aurinko meni pilveen mutta minä loistan,sillä miettiessäni sinua,sinun ihanat kasvosi muistan