Sielunvihollinen

Se kääntää kasvosi ympäri, vääristää vahvan heikoksi.
Ruoskii sielut toiveikkaat, pistää piikeillään lihaan.
Viiltää veitsin ruosteisin, irvileuka, murhamiesi.
Jalon sanan kammoksuja, valheiden ylipappi.

Muurit koittaa kohotella, takaisin maailmojen välille.
rakentaa pelon tiiliseinää, sementein liian verisin.
Muistaa toki irvaillakkin, sylkeä kasvoihin Jumalan.
Suolavettä kiehuvaa, kaataa märkiviin haavoihin.

Ripustaa ristit väärin päin, lietsoo epäjumaluutta.
Sarvet, sorkat, salatieteet, raapivat vereslihalle.
Kuulee itkun, sitä ruokkii, korvaan kuiskaa väärät neuvot.
Häijyn huudon päästää kohta, äänihuulillaan useilla.

Kaataa maahan, hyppii päälle, sielut repii riekaleiksi.
sylkee tulta, juottaa myrkyn, häpäisee Jumalan kuvia.
repii päästään orvaskeden, mielen kataluuden kasvot.
suunsulkija, kahleenkantaja, näkyjenpitelijä saastainen.