NOUTAJA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
953
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.8.2025 12:04

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Näin,
miten hän
siinä pitkään istuttuaan,
autiossa huoneessa,
kynttilän valossa
hitaasti murtui,
lause jäi kesken;
“Jos, jos minä jaksan…”
ja äkillinen kolea viima
astui sisään
sulki oven perässään
ja pysähtyi siihen,
takkiaan ja hattuaan riisumatta,
liikkumattomana paikalleen
kynnyksen eteen.
Liekki lepatteli,
koetti vielä elpyä,
mutta sammui…
Pimeässä kuuntelin,
kun ovi kolahtaen aukeni:
sanaakaan sanomatta
he lähtivät,
kahden kesken
he lähtivät,
minä vielä jäin…
- niin vielä minä 
jonkin aikaa asun täällä, 
jäin huonetta lämmittämään
kunnes uusi vuokralainen
ottaa tämän tehtävän.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Olen sanaton...
Toivottavasti vain kuvainnollisesti, Sinähän elät vielä pitkään.
Vakava paikka ja syvä suru tuntuu.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot