KUSIPÄÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
836
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.4.2024 20:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 


Ennen kuin erosimme, ilmoitit rakastavasi tulisesti
kirjoja, jotka pölyttyivät kirjaston hyllyllä.
Niiden sivuilla lepattivat meidän intohimomme tulisuudelmat.
Niin kuumasti me rakastimme, palavien kirjainten
poltteessa me sulimme
yhdeksi hehkuvaksi kekäleeksi.
.


Kun sinä hyllytit minut,
niin miksi myös sytytit kirjaston?
Palavin silmin sinä katselit:
rivi riviltä, sivu sivulta komeasti roihusivat kirjat.

Oi mikä tulinen performanssi;
lyhyt, mutta rajusti riehuva valkea.
Mutta eikö sinulle leimahtanut,
että samalla siinä hiiltyivät rivien välit?
Kuitenkin sinä saatoit huomauttaa minulle,
että olin perverssi kusipää,
kun hikisenä ja horjuen avasin sepaluksen
ja kusin sen savuavan raunion päälle.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa luettavaa, mutta joskus ero on oikea ratkaisu.
Huhhuh mikä lopetus! Rauniot sai mitä ansaitsikin.
Aika mainio runo. Vahvaa kuvausta. 

Sivut