Samaa rataa kulkee, katsoo, mitähän täältä saa
Hajotettu sielu tuntee tuskaa, oman osuutensa totuutta
utopia sua suojelee, antaa olla jonkin osana
Palasina roikkuu nytkin mukana, tässä paikassa....
Ei pue punainen, vaikka varjot kasvosi huntuaa
Harmaus betoniviidakon, sävyt sielun kadottaa
Ruosteet rattaiden kieltää sua, olemasta kokonainen ihminen
Neljä seinää kaatuu sisään, juoksuhautoja lampaiden.
Pidä kiinni tästä kädestä, ole minun armoni
Vaikka ei aina tuska hellitä, purista tiukemmin
Katso kanssani maailman-paloa, liekit kun värjää taivaan
Ehkä se saa tämän hetken pysähtymään.
Ei pue punainen, vaikka varjot kasvosi huntuaa
Harmaus betoniviidakon, sävyt sielun kadottaa
Ruosteet rattaiden kieltää sua, olemasta kokonainen ihminen
Neljä seinää kaatuu sisään, juoksuhautoja lampaiden.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
