Se tukahduttaa

Runoilija Paperinukke

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.4.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen sunnuntairunoilija. Uskon, että kylmä kalja tai viski kaunistaa. Uskon, että hajonnut kahvikuppi kokoaa itsensä, kun Jumala muuttaa maailmankulkua, vaikka en tiedä onko Jumalaa. Toivon, että kuoleman jälkeen kaikki on yhtä hyvin kuin neljävuotiaana. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja toivon, että olen oikeassa ja jos en ole, olen hukassa.
 

En tiedä mikä se on, mutta haluan eroon siitä
Se tukahduttaa minut, hiljalleen
Kuin lasipurkki kynttilän
Kun se polttaa hapen ympäriltään

Se ei lähde
Ei levolla, vaikka nukkuisin 100 päivää
Vaikka peseytyisin pyhällä vedellä
Ei vaikka työntäisin sormet kurkkuun
Jotta sen voisin ulos oksentaa
Ei viillot, syvät haavat
Veri ei sitä poista

Siitä kertominen, ei sekään poista tuskaa
Vaikka sen huutaisin keskellä kaupunkia
Tai lähettäisin kirjeen mukana
Se vainoaa, repii sydäntä
Ottaa ylivallan
Ja lopulta, lopulta
Kaikki katoaa

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot