Kyllä minä olen niitä usein lukenut.
Runojasi!
Olen lukenut ja ominut ja elänyt läpi ne kaikki.
Kanssasi!
En vain ole tohtinut jättää merkkiä itsestäni.
Ehkä harvoin.
Enhän ole tiennyt elosi luonnetta tänään.
Mitä - missä – milloin?
Sitä mitä silloin! Opin itsestäni tietämään.
Hämärtyvin illoin.
Niin on mieli vieläkin! Kuin tään nimesin.
Tänään – silloin.
Kyllä, aivan! Kas kummaa, jos välillä mä vanhenin,
kun tuntuu, et mä nyt oon vasta nälkäisin?
kun tuntuu, et mä nyt oon vasta nälkäisin?
Onhan totta myös ja varmaa,
et ikää karttuu päivin elon.
Niin ja ohimoiden harmaa, mut
vielä itse venhettäni melon.
Kosken pyörteet kokeilen ja
kohta suvantoon taas soutelen.
En vanhentumaan ala en,
ikää vaik ois satanen.
Rakkaus on tunne suurin,
rakentaa se suojamuurin.
Suojassansa hyvä olla mun
ikää tulkoon päivittäin...
- kunnes, - kun...
Nälkäinen on mieli Rakkauden,
sitä varmaan liikaa --
et ikää karttuu päivin elon.
Niin ja ohimoiden harmaa, mut
vielä itse venhettäni melon.
Kosken pyörteet kokeilen ja
kohta suvantoon taas soutelen.
En vanhentumaan ala en,
ikää vaik ois satanen.
Rakkaus on tunne suurin,
rakentaa se suojamuurin.
Suojassansa hyvä olla mun
ikää tulkoon päivittäin...
- kunnes, - kun...
Nälkäinen on mieli Rakkauden,
sitä varmaan liikaa --
saa en
en jaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut