Kun minä kujia kuljin laitumilla liepein levein ojanvarsia astelin mieli yli miehen nousi korkealle kokon lailla
Niin kiskoin kannot kasahan juurakot jumalten honkain sysiin tervakset tarpeet sain riitti syitä suureen syleen ahjon auvoiseen kitahan
Taipui teräs valui vaski sepän taitajan käsissä löytyi muoto miekalleni veitselle viiltävä terä vasara ukon jumalan ja koru neidon paulahan
Kulki aika ajan myötä liepeet leveät kapeni laski puuhun kokon lento mielikin miehen tasalle jo loppui sysien räiske sammui ahjokin tulinen
Nyt on mieli miestä myöten rauhaisaa elo elävän uudet sepät ahjoissansa kimpussa kiiluvan syen takomassa taikakalun oman elämän varalle
Vanhan vuoro väistymähän käy jo vartensa kumaraan mieli vielä metsään mennä kuulemaan honkain huminaa luo katseen alle juurakon alkuun kaiken eläväisen ahjoon kohti maan kamaraa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo
Huolelliset sanavalinnat, kalevalaistyyppinen, vahva runo ihmisen kasvusta.
Pyhistä päästyä saa lukea suorastaan pyhää tekstiä.. Tää on hatun noston paikka ehottomasti.. Nii upeasti perinteitä kunnioittaen pistit palamaan kynäsi
Sivut