Kahlittuna suruun

Runoilija lifetime

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 6.9.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

minulla on kaksi nimimerkkiä. älkää siis ihmetelkö, jos olette muutaman runoistani lukeneet aiemminkin.
en jostakin syystä halunnut poistaa vanhoja runojani toiselta nimimerkiltäni.

joo. <:
 

Pimeys.
Näen valon,
näen vehreän niityn,
kukkaset, onnen,
ikkunan, sen valkeat reunat,
lasin joka aurinkoa heijastaa.

Pyrin sitä kohti.
Pidät minua
otteessasi,
kahleessesi.
Se sattuu, rannetta puristaa.

Vaikka olenkin päässyt
sinusta yli, ystäväni,
sinä olet yhä kiinni,
minussa,
kateuttasi.

En aio jäädä tähän.
Ja sinä tiedät sen.
Mutta et halua, että saan
tuota onnea,
jota itse et ole edes nähnyt.

"Katso peiliin:" silmäsihän ovat kiinni!

Avaa ne, asennoidu tulevaa varten.
Ja päästä minut menemään.
En halua jakaa surkeuttasi, enkä
nähdä,
kuinka hitaasti,
sinä

itsesi tuhoat. sokea.

Selite: 
Silmät suljettuina et tule ikinä näkemään onnea. Etkä kykene, tai edes halua niitä avata. Tapat itsesi hiljalleen. En halua tulla mukana. Joo, ei kovin hyvä, mutta kuvastaa kuitenkin hyvin tämänhetkisiä fiiliksiäni. -.o
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot