Turvapaikkani

Puisto kumisee tyhjyyttään, vain raskas huokaus katoaa kylmään yöhön. Tuulikaan ei jaksa enää puhaltaa tai kuu loistaa.
Yhtä pimeää ja hiljaista on sielussani. Istun yksin penkillämme, samalla, jossa sut kohtasit. Siinä, jossa mua rakastit. Se penkki on yhä tässä, sinä vaan et.
Tämän piti olla turvapaikkani, silti en tunne turvaa enää missään.
Ei syitä, ei selityksiä.Vain kätesi jäljet ihollani, joita ei edes hankaamalla pois saa. Huuleni sinertää, hengitykseni huurtuu ja varpaani tunnottomat vilusta. Sekään ei saa mua nousemaan, lähtemään.
Ehkä vielä palaat ja tuot mukanas lämmön.
Tuhannet tunteen jyllää sisälläni, myrsky raivoaa sydämessäni tuhoten kaiken mennessään. Kuitenkin olen täysin turta. Silmissäni ei kyyneliä, vain kuva susta. Minä vaan istun. Istun ja odotan myrskyn laantuvan, auringon nousevan ja sinun palaavan.