Kaunis puisto hiljainen,
karu laulu kaipauksen,
annoit minun olettaa,
ettet tahtois elää.
Vika kerta kun sut näin,
vieri kyynel poskellain.
Näkemiin sä sanoit,
ja sä lähdit kulkemaan pois päin.
Tahtoisin mä nähdä sut,
edes kerran vielä vain.
Tarraisin sun kätees taas,
Niinkuin ennen vanhaan vaan.
Me suudeltas ja halittais.
Mutta tiedän sä et tuu,
siispä jatkuu laulu vaan.
Laulu karu kaipauksen,
itkun ja ikävän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
