Luulin kerrankin tekeväni oikein
Mutta kaiken taas pilasin
Hajotin
Jätin sinut yksin kuivaamaan kyyneleitäsi
Kun olisit tarvinnut minua eniten
Minä menin pois enkä katsonut taakseni
Näin miten sydämesi särkyi
Kuinka murruit ja vajosit alemmas
Hylkäsin
Sinut orpona itkemään
Tein valintani itselleni, en ajatellut silloin sinua
En miettinyt mitä joutuisit kärsimään
Nyt kun mietin ja ajattelen
Tuntuu kuin minusta puuttuisi palanen,
Miksi?
Sitä tiedä en
Olin vain liian kylmä ja lukossa,
Hajonnut ja katoamassa
Vaan nyt siitä on liian kauan
Jos tajuaisin niin itkisin
Kaikkea sitä mitä ei olekaan
En muista enää mitä menetin.
Selite:
En muista millä mielellä kirjoitin tämän pari päivää sitten. Luulen, että silloin siihen sisältyi tarina ja tunnetila.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkäsin. voin sanoa, että samankaltaisia kokemuksia on täälläkin ja välillä vain on liian myöhäistä pyytää anteeksi, se on menettänyt merkityksen.
tykkäsin. voin sanoa, että samankaltaisia kokemuksia on täälläkin ja välillä vain on liian myöhäistä pyytää anteeksi, se on menettänyt merkityksen.