Kolkontaival

Runoilija haavanlehti

mies
Julkaistu:
2
Liittynyt: 14.8.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pidän mato-onginnasta. Kaivan matoja välinpitämättömällä lempeydellä kotoisasta kompostistani. Heitän koukun matoineen veteen ja odotan samaisella välinpitämättömällä lempeydellä. Nähdä madolla ylös noussut särki silmästä silmään, omakuva sen punaisesta linssistä. Päästän särjen takaisin veteen välinpitämättömällä lempeydellä.
 

harmaahapsi saapui illalla tupaan
ja pyysi yösijaa.
en syyttä voinut evätä
ja annoin pedin.

kertoi tulevansa tulevaisuudesta
vaikka näytti menneestä karanneelta.
arvelin höperöksi
mutten voinnut syyttä tuomita
ja annoin tarinoida.

Kertoi lapsista ennenmuinoin,
puisista leluista ja kiireettömistä päivistä nurmikolla.
Kertoi nuorista silloin joskus,
tyttölapsien piirittämisestä ja kilpasilla olosta.
Kertoi työstä pellolla ja aviosta eukon kanssa.
Kertoi juomisesta ja mukuloista,
erosta ja hurjasteluista.
Kertoi heikosta selästä, väsyneistä käsistä, synkästä mielestä, parkkiintuneesta ihosta.
Lähdöstä kertoi myös.

Poistui aamutuimaan, kuulin porstuassa kolistelevan.
En syyttä noussut,
annoin palata tulevaisuuteen.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot