1.
Se aika taas tullut on,
tytön lähettävä on,
poika tahdo ei päästää,
Vaan lähellään pitää.
Hetken niin pienen vaan
saa toisiaan koskettaa.
Hetken niin pienen vaan
enää nähdä saa.
Kertosäe
Miten aina aika tää,
kulkee liian nopeaa
Taas alas vaipuu pää,
kun surun myrkky painaa.
Kohtaamista seuraavaa
jää hän oottamaan.
2.
Aina on niin vaikeaa,
ajatella aikaa,
kun suojaa toisistaan
eivät pääse löytämään.
Mut lähdön hetki lähenee,
aika heidän vähenee.
Halaus vielä viimeinen,
suudelma epätoivoinen.
Miksi aina aika tää,
kulkee liian nopeaa
Taas alas vaipuu pää,
kun surun myrkky painaa
Kohtaamista seuraavaa
jää hän oottamaan.
3.
Seisoo vaan ja katselee,
kun askeleet edelleen
tyttöä pois johdattaa
Luotaan pois kuljettaa.
Sydämmessään tuntee,
surun kylmän kynnen.
se repii haavan syvän,
miten voi kestää sydän?
Miten aina aika tää,
kulkee liian nopeaa
Taas alas vaipuu pää,
kun surun myrkky painaa
Kohtaamista seuraavaa
jää hän oottamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä sanoitus on kaunis. Kaipuuta, mutta kuitenkin sisältää odotuksen siitä, että jälleen kohdataan. Pidin kovasti.
Tämä sanoitus on kaunis. Kaipuuta, mutta kuitenkin sisältää odotuksen siitä, että jälleen kohdataan. Pidin kovasti.