Samassa aviovuoteessa
jo viisikymmentä vuotta
ja silti joka aamu
kysyt minulta aina uudelleen
mistä tunnemme toisemme
Kysyt samat kysymykset
satoja kertoja
ja joka kerta
minä vastaan samoin,
vaikka mieleni tekisi
huutaa ja kirkua
että etkö sinä kerrasta ymmärrä
Mutta ethän sinä sille mitään voi
Iltaisin kun pesen selkäsi
ja peittelen sinut sänkyymme
silitän hiuksiasi
ja toivon,
että nukkuisit edes muutaman tunnin,
jotta minäkin saisin levätä
Ja kun minua ei väsytä
makaan vain vieressäsi
käteni kädessäsi
täynnä rakkautta
Kaikesta huolimatta
minä rakastan sinua
enkä vaihtaisi päivääkään pois,
sillä jokainen uusi päivä
on kaikesta huolimatta
seikkailu
jonka saamme kulkea yhdessä
[2017]
jo viisikymmentä vuotta
ja silti joka aamu
kysyt minulta aina uudelleen
mistä tunnemme toisemme
Kysyt samat kysymykset
satoja kertoja
ja joka kerta
minä vastaan samoin,
vaikka mieleni tekisi
huutaa ja kirkua
että etkö sinä kerrasta ymmärrä
Mutta ethän sinä sille mitään voi
Iltaisin kun pesen selkäsi
ja peittelen sinut sänkyymme
silitän hiuksiasi
ja toivon,
että nukkuisit edes muutaman tunnin,
jotta minäkin saisin levätä
Ja kun minua ei väsytä
makaan vain vieressäsi
käteni kädessäsi
täynnä rakkautta
Kaikesta huolimatta
minä rakastan sinua
enkä vaihtaisi päivääkään pois,
sillä jokainen uusi päivä
on kaikesta huolimatta
seikkailu
jonka saamme kulkea yhdessä
[2017]
Selite:
Muistisairauden kanssa työskennellessä välillä miettii, miten paljon omaiset ovat kestäneet kotona ennen kuin heidän on ollut pakko "luopua" rakkaastaan ja antaa hänet muiden hoidettavaksi. Vaikka oma jaksaminen ei ole ollut hyvää, loppuun asti on menty niillä vähilläkin voimilla vain sen takia, että saa olla toisen lähellä vielä yhden päivän. Ja se hymy muistisairaan kasvoilla, joka tunnistaa tulijaksi oman vaimonsa, vaikkei enää mitään muuta ympärillään tajuakaan. Niissä hetkissä hoitajankin silmäkulmat kostuvat, sillä se jos mikä on tosirakkautta. <3
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut