Huumaa
Astelin koulun käytävää pitkin. Tunnit olivat jo alkanet. Tiesin olevani myöhäss, mutta en kiirehtinyt. Saavuin luokan ovelle ja koputin innottomasti. Sisältä kuului askelia ja opettaja avasi minulle oven. Pyytelin anteeksi myöhästymistäni ja lähdin kävelemään omalle paikalleni. Olin jo melkein perillä, kun huomasin sinun katsovan minua. Hymyilit minulle, ja minä lehahdin punaiseksi. Häpeissäni istuin paikalleni ja kaivoin kirjat esile.
Tunnin loputtua poistuin nopeasti luokasta, ja lähdin ripein askelin kohti ulko-ovia. Olin jo melkein ovien kohdalla, kun huusit minua. Jähmetyin paikalleni ja käännyin hitaasti sinuun päin. Sinä kävelit luokseni ja hymyilit. Hitaasti laskit kätesi olkapäilleni ja kumarruit minua kohti. Huulemme olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Suljin silmäni ja jäin odottamaan suudelmaasi. Mutta sitä suudelmaa en koskaan saanut. Viime hetkellä sinä siirsit päätäsi ja kuiskasit korvaani: "Tiedän tunteesi, mutta ei kiinnosta." Sen sanottuasi lähdit ja jätit minut hölmistyneenä seisomaan oville. Hylkäsit minut ja tunteeni. Mutte olen varma, että sisimmässäsi tunnet samoin kuin minä. Ja vielä jonain päivänä olet valmis tunnustamaan tunteesu, ja minulla on aikaa odottaa sinua. Ikuisesti!
Salatut tunteet
Joka päivä näemme toisemme koulussa. Joka kerta kohdatessamme olemme kuin emme tuntisi toisiamme. Mutta silti jokainen katse, jokainen huomaamaton hipaisu ja jokainen salainen hymy kertovat jotain aivan muuta. Kukaan ei tiedä, mitä me tunnemme toisiamme kohtaan, eikä kukaan tiedä meidän viettävän aikaa yhdessä. He eivät tiedä meidän iltakävelyistämme tai kuumista suudelmista meren rannalla. Eivätkä he saa sitä koskaan tietää. Me molemmat tiedämme, ettemme voi enää kauaa piilotella tunteitamme. Molempia raastaa se epätoivon tuska, kun kukaan ei tiedä meistä. Mutta miksi emme voisi näyttää kaikille tunteitamme? Mitä se heille kuuluisi? Vastaus on yksinkertainen: kumpikaan meistä ei haluaisi sotkea yjsityiselämää koulun kanssa tai kuunnella kavereiden varoittavia saarnoja parisuhteen "vaaroista". Mutta pian me kerromme koko maailmalle tunteemme, ja silloin voimme vihdoin olla vapaita - vapaita rakastamaan.
Anteeksi vain rakkauden tähden
Joka päivä joudun kohtaamaan sinut. Joka päivä yritän häpeissäni vältellä katsettasi. Tiedän tehneeni tyhmästi, mutta silti välitän sinusta. Tieto siitä, että olen satuttanut sinua ahdistaa minua. Jokainen vihainen ja hieman surullinen katseesi saa minut synkkyyden valtaan. Tiedän, että myös sinä välität minusta, mutta enää et halua kertoa tunteistasi. Loukkasin sinua liian pahasti. Haluaisin vain palata ajassa taaksepäin ja tehdä tehdyn tekemättömäksi. Haluaisin sinun jälleen rakastavan minua. Haluaisin vain, että antaisit anteeksi, koska minä rakastan sinua! Se viesti ei olisi saanut pilata välejämme, mutta niin vain kävi. Olen pahoillani, ja toivon, että annan minulle anteeksi vain rakkauden tähden. Anteeksi!
[2002 - 2003]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
