Nimetön

Te olette niin epäreiluja !

En ymmärrä,
mikä minussa on vikana ?

Miksi niin paljon vihaa ja tappavia katseita,
löytyy ihmisten kasvoilta,
joille yritän hymyillä?

Tämä on mahdotonta.

Kaikki ovat niin ilkeitä !

Eivätkö he jo ymmärrä ?

Ei mitään rajaa siinä valittamisessa.
Ei mitään rajaa siinä haukkumisessa.
Ei mitään rajaa siinä vihassa.
Ei mitään rajaa missään pahassa.

Kukaan ei yritä lopettaa,
he vain tahtovat jatkaa.

Onko se niin vaikeata ymmärtää,
että minäkin joudun kyyneliä nielemään ?

He kaatavat kaiken pahan niskaani ..
.. kunnes lopulta ..

selkäni pettää,
jalkani hajoavat alta.

Minä rukoilen apua ja huudan :
'' Minuun sattuu ! ''

.. mutta turhaan ..