Kaupungin valot lävistävät kallon.
Valo saastuttaa sen, minkä soisi asuvan pimeässä,
ajatusten pyhyys särkyy.
Kaupungin ulkopuolella on pimeää.
Pimeässä asuvat kasvavat kuutamoyössä.
Pelko imaisee itseensä kaiken.
Epäpyhät ajatukset sulavat sen mahanesteissä.
Happo, se tappaa saastuneet.
Selite:
Tämä runo on vuosien takaa. Kirjoitushetkellä tämä oli irrallinen kaikesta sen aikaisesta kirjoittamisestani, mutta huomasin juuri, että nykyiset runoni muistuttavat tätä niin aiheeltaan, tyyliltään kuin kuvastoltaankin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
