Aina sanoin miten elämä eletään rakkaan jälkeen,
sanoin elän elämäni sille ja kuolen jos han sekunniksi katoaa.
Näin aina sen silmissä ilon ja sanoin kyyneleilleni STOP.
Ja aina lohdutin haavani, jotta hän ei niitä eläis.
Ja kato päivät meni ja sittenkin pystyin unohtamaan sen,joka unohti.. En pystynyt elämään sen vuoksi,sillä hän eli vaan hetken..
En haavoitu sydämestä, joka teki jotain vuokseni, mutta haavoitun sydämestä joka minua ei edes rakastanut.
Mutta nyt sanon, minun täytyy unohtaa haavani ihan kuin se ei olisi tullut rakkaimmiltani :'(
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
