Juopunut ruusu

Jos ymmärtäisin jotain oikein runoilusta, tämän raapisin seinään.
Ei sillä, että itse välittäisin joistain säännöistä, tietoisesti tai muutenkaan, vaan syytä moiseen ihan muista syistä kuin juuri kasvuston kannalta olennaisen oletettavuuden uudelleen oivaltamisen mahdollisuuden suovasta avaran taivaallisen armon alla aanailevain viattomain kulkijain silmiin, tai vain toiseenkin, pistäneen kauneuden kaipuun kaihoa laihoa oikeasti osaltaan osaisin, kuin oletettu kulkijakaan, olla poimimatta, tahi poimia vain poimukoihin, joihin jo huomaan katoavan paljon muutakin, lähinnä lähi-aikaisia oivalluksia, kuten missä se taas olikaan se pisteen paikka, vaikka tärkiämpätäkkääkin tuppaa katoamaan.... jaa siinähän se tämä.

sinne meni, suosikkeihin - 
taisi mennä äänestysehdotuksiinkin
-- niin upea on runosi

Kauniita kielikuvia, ajatuksia herättävä runo. Ehdoton, vapaa rakkaus kaikkia ja kaikkea kohtaan olisi ihanaa saavuttaa, mutta usein vaikeaa ihmiselle. 

Syvällistä tekstiä..