Itken kadulla
raastaen itseäni
varjomaisten hahmojen
kävellessä ohitse
näkemättä minua.
Ne ympäröivät minut,
täyttävät kadut
ja niiden keskellä
minä raastan itseäni
paloiksi
huutaen nimeäsi.
Kadun päässä,
varjojen saartamana
kaksi hahmoa
katson
jähmetyn
sinä suutelet toista!
Varjot tummuvat
ja minä raastan lihaani
huutaen nimeäsi
Huutaen menetettyjä tilaisuuksia.
Minä huudan
ja raastan itseäni,
Varjoihmisten vallatessa kadut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno ja vahvatunnelmainen runo, pidin