![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-876-1751003420.jpg?itok=k8cTp6aw "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva")
Aurinko oikoi juuri jäseniään
jossain Siperian aroilla
~ Hmmm... Ei siis pelokkailla siperialaisilla kylässä,
vaan kitukasvuisilla kasvualueella Siperiassa.
Ja sitten takaisin varsinaiseen tarinaan... ~
valmistautuessa korvaamaan
ledien kapeat
toisiaan tavoittelevat,
muttei koskaan yhtyvät,
~ Voin muuten kuvitella, kuinka teinit tirskuvat juuri nyt... ~
valkeat kellohameiset kiilat
näilläkin kulmilla.
Luonto oli kai luonnostaan
sen, siis oikomisen ja sen seuraukset, älynnyt jo aikoja sitten
kaikesta ympärilläni tapahtuvasta päätellen...
~ Maisema kuin taulu,
jossa soi linnunlaulu,
mutta myös ryömitään,
lennetään ja pöristään... ~
Minä tarvitsin siihen kaikenlaisia ärsykkeitä,
jotka itseasiassa eivät ärsyttäneet minua lainkaan.
Oikeastaan ne, siis väitetyt ärsykkeet, jopa miellyttivät minua.
Samoin tuntui olevan asian laita hihnanpäässä,
jossa Ressu, herätyskelloista luotettavin, ahmi aisteillaan
kaikkea mahdollista ja mahdotonta,
joista suurimmasta osasta minulla, aistinsa hukanneella, ei ollut tietoakaan
liikkuen rajoitetun vapautensa rajoissa
puolelta toiselle
nuuhkien, nuolten
ja uudelleen ruiskutellen reviirinsä rajoja
kilpailijoiden merkkauksien päälle.
Terävä kadun päästä kuuluva räksähdys
luo Ressusta hetkeksi
Brysseliläistä katutaidetta jäljittelevän
kolmella jalalla seisovan patsaan.
Niin, vain ohikiitäväksi hetkeksi...
Korvat vääntyy,
pää kääntyy,
kuono värisee,
lopulta koko koira tärisee.
Kun tärinä ei lakkaa,
se jatkaa
tietysti matkaa
hihnaa pitkin käteeni,
joka siirtyi Ressun vetämänä metrin eteeni,
ja lopulta kaiken liike-energian sydämeeni pakkaa
~sydänkammiovärinä lienee lasten leikkiä tämän tunteen rinnalla... ~.
Katua pitkin
~ Ressun koko vartalon ja minun käden osoittamasta suunnasta~
meitä kohti sipsuttaa musta puudeli
sellainen viimeisen päälle trimmattu muotovalio
tai oikeastaan kaksi
~ siis trimmattua muotovaliota, ei puudelia ~
toinen on puudelin kaulasta lähtevän hihnan toisessa päässä oleva nainen...
Ressun herää eloon ja läähättää henki vinkuen hihnan päässä tavalla,
jota vuonokansan perässähiihtäjät takuulla kadehtivat.
~ Yllätys, yllätys!
Samoin teen minä hihnan, joka selkeästi on hyvä johdin, toisessa päässä. ~
Ressun patsastelu loppuu siis kuin seinään.
Minä sen sijaan rupean jäykistymään
~ Hei! En todellakaan sillä tapaa kuin siellä mietit!!!!
HYI sinua!!! ~
tai paremminkin rupesin jäätymään,
vaikka veri suonissa kuumeni kiehumispisteeseen
~ vähä niin kuin kylmä ja kuuma samassa pakkauksessa ei kuitenkaan tuubissa... ~
Ressun silmät näyttävät pullistuvan päästä kuin pilailupuodin lelun
ja ei minunkaan silmien tekemistä todellakaan voinut kuvailla verbillä katsoa.
Minä siis ahmin silmilläni testosteronitasoja nostavaa näkyä
kaarrellen varpaista
~ Hitaasti ja lukuisten pysäytyskuvien kautta,
joiden kohteita en tohdi eritellä... ~
Fazerin maitosuklaan sävyisten hiusten alta
auringonnousun nostaman henkäysten välillä vilauttamiin
tumman suklaan värisiin silmiin,
joihin on takuulla hukkunut miehiä pienen kylällisen verran.
Ressun jo aloitettua sujuvan jutustelun puudelin kanssa,
niin minä vasta kelaan sopivia repliikkejä mielessäni,
jossa soi täysillä vain kaiken järjellisen alle peittävä
”Pauketta ja räminää”
ja minun vintillä ”Ei oo valoo” todellakaan...
Ressu on kerennyt,
mieleni ripiittisession aikana,
lipomaan puudelia ranskalaisittain
ja hiukan takaakin nuuhkaisemaan.
Minä huomioin tuon ihanaisen
hyväksyvän hyvillä mielillä kyseiset toimet
ja tajuan hänen kehonkielestä
sekä pikkuisen käheästä äänestä
~ Hänen sanoessaan: ”Hei!
Fifillä ja koirallasi tuntuu todella synkkaavan
ja onpa se hyväkäytöksinen!” ~
”merkin olevan päällä!”
Näen naisen silmien välähdyksestä
~ Valmistuessani vuorooni. ~
hänen varautuneen hakemaan,
vaikka hurjan syöksykopin,
minun viisopystäristäni
ja ymmärrän ettei kysymys ole todellakaan merkkivirheestä,
vaan nyt todella voisi viuhka käydä...
Kun tajuan unelmieni iskun olevan lähempänä kuin koskaan,
tunnen omien paineiden vain kasvavan
~ Juuh, ei todellakaan niin positiivisella tavalla kuin luulit... ~
ja siitä syntynyt ajatuskatko enteilee jo lähilaitonta...
Kieleni jähmettyy tilanteessa totaalisesti,
vaikka muu kehoni menee täysin hyytelöksi,
ja se tuntuu tarttuvan kitalakeen kuin pihkassa olisi...
~ Kielemme monimuotoisuus ilmenee taas hiukan sarkastisesti... ~
Kuulen itseni, naama punaisena, sönkkäävän:
”Hei!
RESSU! Lopeta se perseen nuuhkiminen!!!
~ ja mansikkana kermakakun päällä vielä äskeiseen lauseeseen sopivasti: ~
Juuh... isännältä tavat oppinut...”
Ei tullut siis pystäriä tai varsaria, jolla pajatso olisi tyhjentynyt,
eikä edes näpyä pesälle etenemistä varten,
vaan puhdas karmea huti
ja minun unelmista, omasta taktisesta väärästä, kärpänen,
joka liiskaantuu naisen poistuvien
"bye bye baby" tahtiin astelevien askeleiden alle...
Fifillä ja koirallasi tuntuu todella synkkaavan
ja onpa se hyväkäytöksinen!” ~
”merkin olevan päällä!”
Näen naisen silmien välähdyksestä
~ Valmistuessani vuorooni. ~
hänen varautuneen hakemaan,
vaikka hurjan syöksykopin,
minun viisopystäristäni
ja ymmärrän ettei kysymys ole todellakaan merkkivirheestä,
vaan nyt todella voisi viuhka käydä...
Kun tajuan unelmieni iskun olevan lähempänä kuin koskaan,
tunnen omien paineiden vain kasvavan
~ Juuh, ei todellakaan niin positiivisella tavalla kuin luulit... ~
ja siitä syntynyt ajatuskatko enteilee jo lähilaitonta...
Kieleni jähmettyy tilanteessa totaalisesti,
vaikka muu kehoni menee täysin hyytelöksi,
ja se tuntuu tarttuvan kitalakeen kuin pihkassa olisi...
~ Kielemme monimuotoisuus ilmenee taas hiukan sarkastisesti... ~
Kuulen itseni, naama punaisena, sönkkäävän:
”Hei!
RESSU! Lopeta se perseen nuuhkiminen!!!
~ ja mansikkana kermakakun päällä vielä äskeiseen lauseeseen sopivasti: ~
Juuh... isännältä tavat oppinut...”
Ei tullut siis pystäriä tai varsaria, jolla pajatso olisi tyhjentynyt,
eikä edes näpyä pesälle etenemistä varten,
vaan puhdas karmea huti
ja minun unelmista, omasta taktisesta väärästä, kärpänen,
joka liiskaantuu naisen poistuvien
"bye bye baby" tahtiin astelevien askeleiden alle...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut