röllikkä

Koska Röllikällä ei ollu mitää odotettavaa tästkää päivästä,
heräili laiskahkosti tuo karupiirteinen ja isohko otus takametästä.
Aikasa hää siin kroppaasa venytteli ja muute vaa vetkutteli.
Samal mielessää yllesä lankettuu kirousta yksinäisyyden kiukutteli.

Päätti ottaa ihteesä tiukast niskast kii ja kiireel ryhistäytyy.
Olisha jo korkee aika miehe lailla ruveta käyttäytyy.
Päivän ansiotöide kimppuu ahkerana hää rupes.
Tiedostaen tosiasian ettei ruoka tuu puukko tupes.

Itehä sitä kyl pärjäis ruuan suhteen hyvin vähälläkin,
mut apetta pitää olla joka päivä karvasil ystävilläkin.
Kittaneiti, Huiskahäntä ja Kolli kylänkunkku parasta vaati.
Se poppoo on kulmakunnan vaativin "kurmeeraati".

Kun päivän hommat alkoi olla viho viimein pulkassa,
oli pikku viisarikin kiertänny kierroksensa kellossa.
Huiskahäntä jo hyöri ja tökki huomiota pyydellessä.
Postintarkistuslenkki mettää sil oli tietenkin mielessä.

Metäs Röllikkä ajatuksissaa Huiskahäntää seuraili.
Se tapasa mukaa sinne tänne innoissaa kurvaili.
Kunnes yhtäkkiä se puskaa pysähtyi tuijottamaan.
Sielt tyttö pujahti seppeleen sille kaulaan pujottamaan.

Sit tuo kaunis tyttö Röllikälle sanoi vienosti hymyillen:
Miks sie katselet miuta tuollei oudost pälyillen?
Olen Keiju takametsän suojelija jatkoi tuo tyttö nätti.
Enne ku mitää edes vastaamaa Röllikkä ennätti.

Röllikän sydän villisti Keijulle heti läpätti.
Tuo tyttöhä nii mukavasti hänelle pälätti.
Röllikän käsi ajatustakin nopeammin toimi.
Se metän kauneimman kukan maasta poimi.

Keijulle kukan Röllikkä kumartaen ojensi.
Sanat suusta sit solkenaan häneltäkin lensi.
Tuu Keiju miun kanssa takamettään asumaan.
Yhdes me maaliin oikeeseen tullaan osumaan.