tehohoito

”Meinasi pöpöt yllättää.
Yöllä kuume
souteli ja hupasi eestaas
osaamatta päättää
olisinko hyvä majapaikka vai en
ja oloni vaihteli
horkasta pistettyyn sikaan.
Siinä venkslauksessa
jouduin yöllä rättisulkeisiinkin.”

”Niin.. Nyt on sit käytössä
tavallista jykevämmät keinot
kuokkijoiden häätämisessä.”

”Taidanpa istahtaa
tuohon tervaleppäselle haastelemaan
ja tulta tiirailemaan
löylynhengen kerätessä siit voimiaan
ja jotten miekään vähiäni haaskaisi.”

”Niin.. Joku pöpö leikki viljelijää
ja miuta käytti puutarhanaan.
Miusta se oli sopimatonta,
suorastaan tahitonta,
vaikei miul musiikkikorvaa olekkaa,
joten päätin vastata järein keinoin.
Verestä valkosipulia ja appelsiinia
kaksin kourin olen mätellyt.
Enkä teitäkään ole unohtanut.
Nyt olis tarkoitus
mörkölöylyillä
piestä lopulisesti
mokoma oman käden oikeuttava
käyttävä torppari
pois tiluksiltani.”

”Heitänpä jonkun kalikan
nälkäiselle tulelle ravinnoksi
löylynhengelle sisun kasvattajaksi
ja käyn vähän solujani kostuttamassa
ennen tehohoitoa,
jotten siihen sitten aivan kuivuisi.
Viljelykset on tarkoitus kuihduttaa
eikä maaperää,
johon ne on kylvetty.”

”Jokos täällä ollaan valmiina?
Hoidettava ainakin on!
Löylynhenki pistä sitten parastasi.
Älä tunne sääliä.
Mie kyllä tunnen rajani
ja toivon,
että häädettävien
ylittyy paljon ennen sitä.”

Käteni ahkeraan käy
höyryltä ei ystävääni tonttua näy.
Tiedän hänen
saman miun kanssa sietävän,
joten jutustelen hänelle vesihöyryyn
mieltäni tyhjentääkseni:

”Viime yön vietin
jossain unen ja valvomisen
hämysellä rajaseudulla.
Siellä missä asuu ja kulkee
kaikki maan päällinen
ihan tavallinen ja kummallinen
sekä mielikuvitusmaailman outoudet
toisiinsa sekoittuen.

Kerroinkin jo kuumeen
oikkuilevasta mielestä…
Olen tainnut kuvailla siulle
samoin käyttäytyviä kanssaihmisiä
piripintaan asti.
Näiden tunteita herättävien
kanssaeläjien eduksi laskettakoon,
että heillä on hyvääkin annettavana,
kuhan sille päälle sattuvat.
Taudin anti on vain
huonoa tai surkeaa.”

Olisin kai muuten ollut
koko pitkän yön
taju kankaalla,
tässä tapauksessa puuvillaisella,
mut kurkussa olleet
partakoneen terät
eivät sitä suoneet.
Osansa vaativat
myös vapaata kulkureittii
vaativat hengitystiet.”

”Tuollaisessa tilassa käy
välillä mielessä siirtyminen
ajasta iäisyyteen,
– se vääjäämätön, joka meitä
kaikkia maallisia kutsuu joskus —
vaikkei sinne mitään kiirettä
tai mieltekoo oliskaa.
Eikä miulla ainakaan
takuulla sinne vielä haluu oo.
On nimittäin pojan kanssa vielä paljon
asioita koettavana ja opittavana.”

”Kuule tonttu…
Eikös tuo löylynhenki ole
tänään vallan erinomainen?
Tarjoten juuri niitä
elämän suurimpia nautintoja!
Tää on varsinaista tehohoitoo!
Vai mitä tuumaat kamu hyvä?”

”Muuten..
Jos sais valkata kui lähtee,
niin saunasta kunnon löylyjen
tai sit kiihkeän hetken päätteeks
tollai niiku valmiiks vaatteettomana
olis aika hienot tavat.
Tosin toi viimenen vois
olla rakastetulle
aika karmeeta…”

”Vaatteet päällä ykkönen olis
jossain luonnon keskellä.
Siel mie kuitenkin tunnen
kans aina hienoi hetkii.
Sellasest ois hyvä
ihmisen lähtee.
Tosin kuten sanoin,
ei täs viel kiirettä oo.”

Käsi käy ja käy.
Mielen jo tyhjennyttyä
ja kirkastuttua
kiulukin viimein tyhjenee
ja tuli rupeaa tummumaan
löylynhengen puhkuessa viimosiaan.