yleisesti ajatellen yksinäinen

Runoilija herra puunukke

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.7.2003
Viimeksi paikalla: 27.10.2020 17:32

Asuinpaikka: Kuopio
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
22.2.1980

soundcloudissa Taverna - Avain kokonaisuudessaan 

https://soundcloud.com/tavernamusic
 
 

jokainen askel kulkee
kauemmaksi kotoa
eikä enää ole kaukana
risteys tienviitoitta

vaikka kaikki olisikin
niin hyvin kuin mahdollista
aina löytyy jotakin
mikä pistää miettimään

olen yleisesti ajatellen
niin helvetin yksinäinen
mutten varmasti ole ensimmäinen
enkä takuulla viimeinen
joka mieluummin istuu yksinään
kuin hiljaa seurassa
jossa tuntee olonsa vaivautuneeksi
kuin vieraiden ihmisten luona

yksi julmimpia näkyjä
on puoliksi piirretty sydän
joka haalistuu jo seinällä
ilman vastakaikua

niin kuin umpeen kasvanut polku
tai ruostuneet keinut
minäkin viihdyn yksin
vaikken ole, en ole yksinäinen

Selite: 
hmm, tähän väliin sitten tällainen. jätin muutaman rivin kirjoittamatta, ettei tästä tekstinä tulisi niin pitkä ja onpahan sitten lauluna jotain erilaista.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Yksin yksinään vai seurassa yksinäinen. Hmm... Kuka sen tietäisi paremmin kuin oma pääkoppa, tilanteen mukaan.

Mahtava teksti, jysähti takaraivoon ja jäi sinne.

yksi julmimpia näkyjä/on puoliksi piirretty sydän/joka haalistuu seinällä/ilman vastakaikua on mahtava säkeistö, joka aiheuttaa valtavan tunnemyräkän. Haluaisi mennä piirtämään sydämeen toisen puolen, niin sekään ei olisi yksin.

Yksinäisyyden ja yksin olemisen ero on viimeisessä säkeistössä erinomaisella tavalla eroteltu ja se luo mahtavan lopun runolle. Tämä on varmaan eniten valmiin tuntuinen runo, jonka olen pitkään aikaan lukenut; tästä ei tunnu puuttuvan mitään.

Tämä teksti jysäytti kerralla tajuntaan. Huikean hienoa kuvausta yksinäisyydestä ja sen monista väreistä, kirkkaista ja tummista. Pidän tässä tekstissä ihan kaikesta, mutta erityisen vahvasti kolisee tuo toiseksi viimeinen kappale. Saa kylmät väreet juoksemaan ja suuria tunteita sisälle. Vahvaa tekstiä, jossa aihe periaatteessa on surullinen, mutta sinä käännät sen positiiviseksi. Vaikka ihminen olisi yksin, ei välttämättä silti yksinäinen. Sen kun aina muistaisi.
Jään todella mielenkiinnolla odottamaan laulettua versiota. Kiitän tästä.

ihmisten seurassa voi olla yksinäisempi kuin ihan yksikseen, tämä kyllä kolahti

Helvetin hyvä teksti. Yksinäisyyttä on monenlaista, itse valittua ja pakotettua. Niiden eroja tässä upeasti selvittelet. Sisältää äärettömän hyvin kielikuvia. Ensimmäinen kursivoitu säkeistö osui todella. Näin minäkin valitsisin. Ja tuo puoliksi piirretty sydän...
Olet suorastaan ylittänyt itsesi tämän kanssa, ja kovin mieluusti kuulisin sen kokonaisen versionkin..

Kiitos arvostelustasi :)
Sinun teksteistäsi pidin todella.
Uudestaan ja uudestaan.

"vaikken ole yksinäinen"

minun mielestäni tuo viimeinen rivi latistaa koko laulun. tosin, enhän voi arvostella täysipäisesti, kun en säveltä kuule, tuo ylimääräinen lause siis saattaa täydentää melodiaa.. hmm..

kauniita ja murskaavia mielikuvia.. mutta olisiko tässä kuitenkin vielä hiomista?

Kaunista tekstiä.
Sanat on hienot, ne sai mut ajattelemaan paljon.
Mä tykkäsin. <33

Otskko on realismia, kuten koko muu kirjoitus. Kiva lukea siitä, miten yksinäisyys on myös taitolaji, syrjäytymättä muusta maailmasta. Lukuelämys oli tämä :)

Luin runosi monta kertaa ja jokaisella kerralla sain siitä jotain uutta irti.
Hyvinkin moninainen runo. Varsinkin toinen kappale on juuri kuin minä :)

Jo otsikko vie mukanaan ja entäs teksti sitten.. Kahden viimeisen kappaleen kohdalla en varmaan enää hengittänyt, niin karun kauniita sanoja. Olet taas onnistunut ilmaisemaan erään tunteen, yksin olon ja yksinäisyyden niin hyvin, että tuntuu kuin paremmin sitä ei voisi enää kuvailla. *hengästynyt ja sanaton*

Onpa surullinen runo!
Yleisesti ajatellen,
yksin on helpompi olla.
Mutta kyllä siinä niin paljon menettää!

Kaunis runo yksinäisyydestä. Jotenkin myös.... Surullinen.
On kyllä parempi olla yksin yksin, kun taas yksin porukan keskellä. Se on jotenkin, huomattvasti hirveämpää. Hieno runonen!

kaunis ja herkkä, pidän sinun runoistasi, lauluistasi, minäkin yritän laulua tehdä, kun muusikon kanssa seurustelen, ovat luvanneet säveltää, joten pitää jotain yritellä, sulla on hyvä kun sä saat itse sävelenkin tehtyä, kauniit ovat sanasi ja koskettavat runossasi puoliksi piirretty sydän, se tuntuu...

Uskon että laulusi on erinomainen,
sanoitus ainakin lyyrinen.
Niin moni laulu on tavallaan
kuin runo, ehkä jokainen.
Ja kuitenkin lopputulos muodostuu
sekä sanoista että nuoteista.
Sanoma on melankolinen, silti rauhallinen.
Hyvä.

Hyvä pointti, "minäkin viihdyn yksin vaikken ole yksinäinen".

Sinun runojesi/laulujesi ääressä minä mykistyn kerta kerran jälkeen uudelleen.

Ja viihdyn yksin vaikken ole yksinäinen!
Hyvä sinä!

Loistava teksti, jolla tosin on voimakkaan irrallinen loppu. Tai sitten kyseessä on näennäisyys, taiteilijan tarkoittama keinautus, josta tämä lukija ei päässyt yli itse. Jotenkin hieman nopeasti heilauttaa tuo loppu.. Pitäisiköhän sun sittenkin jatkaa tätä runonakin muutamalla rivillä?
Ehkä palata vanhan tekstin ääreen ja tehdä runolla oma loppunsa, erilainen kuin laululle?

Päätät itse, pidän tästä kuitenkin kovin paljon. Loppu vaan karvaasti irroittaa lukijan tekstin maailmasta..

Entäpä sitten jos on yksinäinen...muttei haluaisi.? Vedän tästä taas jotain vaikeaa.
Tämä oli kaunis...varsinkin toiseksi viimeinen kappale...sydän jätti väliin yhden lyönnin.
Pidin kovasti.

Se kohta tässä, mihin näissä sanoissa niin kovin itse tunnen samaistuvani, kiteytyy kaikkinensa tuohon kursivoituun pätkään...erinomainen ja ihmeellinen, jälleen kerran.

Kyllä tämä edelleen toimii.

Hmm, tämä keskiosan kappale: Olen yleisesti ajatellen...jne. On loistava, mutta kun ajattelin tuota viimeistä tekstimuotoista kappaletta (en tiedä miten sinä ajattelit tätä jatkaa), niin siinähän se yksinäinen olo kumotaan sanomalla, ettei runosi sinä olekkaan yksinäinen yksin. Toisaalta tämän voisi ajatella niin (ja varmaan tätä hait-->); Että seurassa on yksin ajatustensa kanssa, eli tuntee itsensä yksinäiseksi muiden kanssa, mutta ei silloin, kun on yksin ja itsensä kanssa :) Lauluna tämä on varmasti hyvä ja kiinnostaisi tietää ne säkeet, jotka tästä tekstistäsi jätit pois.

En varmaan pysty sanomaan mitään, mitä joku jo ei olisi sanonut, mutta pidän tästä paljon.

Niin menee pitkin ihoa kuin jääkylmä suihku, sulkien kaikki ihohuokoset, pitämään sen lämmön sisällään mikä sinne mahdollisesti ehti jäädä ennen todellisuuden tajuamista.
Paljon merkitsevien ja paljon puhuvien kielikuvien johtamana ja niitä ahmien itseensä tässä kulkee runosi matkassa eteenpäin omaa elämän polkuaan. Mieleen pulpahtelee tämän tästä saman tyyppisisä ajatuksia ja ajanjaksoja, joita on joutunut läpikäymään.
Kaikki nuo vertaukset runosi lopussa, kuinka onnistuneita ja puhuttelevia ne ovatkaan. *Ruostuneet keinut, umpeen kasvaneet polut ja muut*, syvällistä tulkintaa.

Rehellisesti sanoen tässä on minulle itsetutkistelun paikka: "Etten vaan olisi kateellinen sanankäyttö taidollesi."
Kiitos tästä mestarillisesta teoksesta.

Tätä on arvosteltu sen verran useaan kertaan, että mitään uutta en ehkä tästä löydä. Mutta tässä on paljon sellaista, monelle tuttua. Pidän varsinkin lopusta. Kiitos arvostelusta :)

samanlaisia fiiliksiä mullakin. sulla on hienot kotisivut, ja kirjoitat kauniisti!

kaunis teksti.

kiitos arvostelustasi!:) voi, tämä runo on aivan upea, jotenkin niin...ah...en vain osaa pukea sanoiksi:D

OLen ollut nyt viikon yksin mutta en yksininen.Hyvin olen viihtynyt runojen parissa muun muassa. Pidin runostasi.

kumma, miten tosiaan välillä tekee sielulle hyvää olla itsekseen, yksikseen...miettiä, mikä vielä voisi olla paremmin :D ja kun jokin menee pieleen...sitten vasta hoksaa...että kaikki olikin hyvin
luen vieläkin ja löydän yhä uutta ajattelemisen aihetta...
suosikkeihin , jotta voin palata runoosi, kiitos_)

Parempi puolikas, vaikka yksin sykkivä sydän, kuin joukossa kulkeva kuollut kokonainen...

Kylläpä osasit hienosti pukea sanoiksi myös minun ajatukset. Monesti olen miettinyt samoin. Hienoa!

Voi pyhä jysäys. Juuri kun purin sisintäni runoon vähän kuin rukouksen muotoon, niin avaan tämän laulusi. Tähän on kiteytetty ne kaikki ajatukset, jotka filmin lailla ehti jokin aika sitten päässä rullata. Pidin erityisesti runossasi kursivoidusta osasta, koska juuri sellaiselta monesti seurassa tuntuu, vaivautuneelta ja yksinäiseltä ja nyt etenkin. Ennemmin taustalla vaikuttajana kuin äänitorvena. Tämä laulusi veti kyllä todella sanattomaksi. Mamban tyylinen musisointi alkoi soida päässäni. Upea teos!

Huh, huh!
Enpä ole moista hetkeen lukenut. En itseasiassa koskaan ennen. Tässä oli paljon sellaista, joka pysäytti lukijan. Rakkaus ilman vastakaikua on todella turhaa ja hukkaan heitettyä; tyhmääkin. Ja ymmärrän oikein hyvin tuon seurassa yksin istumis-jutun. Uskomaton teksti!

Tuskaa aiheuttavan ihanasti kirjoitettu teksti, erinomaisia lausejärjestysvalintoja, tuore vanhasta asiasta huolimatta, taitavaa soittoa sanoilla.

hieno kuvaus yksinäisyydestä...

hienoa,tosi hienoa

Tässä hetken aikaa pohdin, että jätänkö oman puumerkkini vai en, kun näkyy olevan (kuten aina) jo niin mojova sarja laajoja kommentteja runosi alla. Mutta toisaalta, eihän siinä ole yhtään angalian virnistystä! (Voi hitsi kun pitää tällaistakin miettiä. "Mitä haluaisitte muuttaa itsessänne?" "Olisiko vaikka tämän yltiöanalyyttisyyden totaalinen poisto?")

Päästäisköhän jo asiaan? Mutkat suoriksi: mä olen huono hempeilijä. Siksi en aina tavoita tekstiesi herkkää fiilistä.
Kyynisyys ei saanut musta tämän tekstin kohdalla kovin reilua niskaotetta, päinvastoin. Tykkään jo otsikosta, sillä se on jollain (kaikkea muuta kuin alleviivaavalla) tavalla ironinen. Sellainen lähes huomaamaton toisen suupielen kohotus.
Helvetistä rojahti heti lupsapiste! :) Siis oikeesti, mä arvostan kirosanoja tai puolikirosanoja. Ne on sellasia lisäboostauksia, jos niitä käyttää oikein. Vertaa "olen niin kovin yksinäinen" - "olen helvetin yksinäinen".
Loppua kohti tää juttu mun mielestä vaan paranee. Erityisesti tuo vimppa jakeisto puhuttelee mua. Ei kosketa, riipaise ja tee vaikutusta, vaan puhuttelee. Se on paljon se.
Ja koska on kaiketi kyse biisitekstistä, lienee sopivaa myös mainita, että tämä soi. En tiedä millä sävelillä, mutta tiedän että soi.

Ohhoh, hämmästyn reaktiotani. Kolahtaa enemmän kuin olisin arvannutkaan. Yksin olo on joskus mannaa sielulle, toisinaan taas se tuntuu raastavan sielun kappaleiksi.

Jälleen loistavaa puhuttelevaa tekstiä, joka pysäyttää ja vaatii lukemaan useampaan kertaan :)

Mielettömän upeaa tekstiä! Yksin oleminen ei aina ole yksinäisyyttä vaikka onkin yksin. Tämä on aivan omaa luokkaansa oleva runo aiheesta. Sanat oikeat olet löytänyt, runosi on yksinkertaisesti täydellinen...
* lueskelee silmät ihastuksesta suurina*

Sanattomaksi vetää tämä upea runo, jonka sävelkulkua jo hyräillen hamuilen. Tästä on jo niin paljon sanottu, että totean vain, että vaikuttava teksti, paljonpuhuvat vertaukset (umpeen kasvanut polku ja ruosteiset keinut vievät jalat alta, ja lyövät voimalla palleaan). Huh ja Wau, ja Kiitos.

Kun on kaveri itsensä kanssa, niin saa seuraa silloinkin, kun ystävät pakoon kipittelevät.

Tämä teksti voisi olla kuin suoraan minun kynästäni, mutta luulen vain, että yhtä vangitsevasti en olisi tunteitani paperille saanut. Viime aikoina ole painiskellut juuri näiden ajatusten kanssa, hermoillut, tuntenut epävarmuutta, päättäväisyyttä, epäillyt, huokaillut ja synkistellyt. Usein luen runoja täällä, mutta vielä koskaan mikään muu runo ei ole uponnut näin syvälle minuun, koskettanut ja antanut voimaa. Ja todella tarkoitan sitä. Niin monesti olen miettinyt, että olenko kummajainen, kun mielummin vietän aikaa yksin entä kuin "hiljaa seurassa jossa tunnen oloni vaivautuneeksi". Joskus sosiaaliset suhteet ovat sellaista seuraleikkiä tai valtapeliä, että minä väsyn siihen taktikointiin. En osaa tarpeeksi kiittää sinua, sillä tämä runosi antoi minulle valtavasti lohtua ja voimaa. Tämän takia haluan jatkossakin seilata näiden (rakkaus)runojen seassa. Kiitos.

minulle tulee tästä onnellinen olo.
onnellinen olo viimeisestä kappaleesta.
yksin oleminen on välillä maailman parasta.

Yksin oleminen ei ole sama asia kuin olla yksinäinen...:)Vaikka viihtyykin yksin niin kyllä siihen ajoittain kaipaa kaveria rinnalle ottamaan kädestä kiinni ....nalle puhin sanoin *tulin vaan tarkistamaan että sinä olet siinä*ystäväni :)

Taas herätit uusia ajatuksia..Niinpä, yksinäisyys on niin monelta kantilta katseltavissa.. Minäkin viihdyn yksin vaikken ole yksinäinen, eikös se ole avain onneen
-lopulta kuitenkin, kyky selviytyä yksin itsensä kanssa?

näinhän se menee.
tutunoloisten tunteiden murenia
kauniin laulun aihio..
rakastan tyyliäsi.

Upea tilitysruno.Mahtava on tuo viimeinen kappale, polku, ruosteiset keinut yms...

Tää vois olla sellanen pimenevän illan tunnelma runonen. Mietiskelyhetki yksinään vain kellon tikittäessä taustalla. Samalla tää muistuttaa siitä miten aika voi muuttaa elämän täysin erilaiseksi kuin mitä se oli muutama vuosi takaperin ja kuinka ihmiset ja elämänsuunnat helposti kasvavat erilleen - etenkin jos asuu kaukana toisesta.
Tuo kertosäe on niin totta. Kun se on niin kiusallista olla sellaisessa seurassa, jossa ei voi täysin rentoutua ja olla oma itsensä. Ja toisaalta sellaisia ihmisiä voi olla joskus hyvin vaikea löytää ja toisaalta säilyttää.. Mielestäni tämä laulu paranee (tarkoitan nyt siis sanoituksia) loppua kohden.

Mieluummin yksin kuin vieraiden ihmisten joukossa jossa ei voi olla oma itsensä.
Lauluksi tämä.

Het alkuunsa otsikko jo pysäyttää ja laittaa aamukankeat ajatukset koville, että miksi sitä ollaankin aina lokeroimassa ja todellakin - yksinäinen voi olla niin monella tapaa!
Tässä runossa/laululussa jokainen säe voisi olla oma runonsa. Toimivat loistavasti yksin ja yhdessä!
Ja Tänään minua jää eniten vaivaamaan tuo toinen säe, että miksi se meneekin juur noin - vaikka kaikki on hyvin, niin aina jotain kaipaa, haluaa, tahtoo toisin? Kai se pitää isossa pyörässä vauhdin yllä...
Kursivoidun tekstin allekirjoitan enemmän, kuin mielelläni. Ei ole mitään muuta kuin ajan ja itsensä tuhlausta olla seurassa, jossa olet enemmän kuin yksin!
Ja vaikka sanotaankin, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin - mutta välillä, säännöllisen epäsäännöllisesti ainakin on hyvinkin tervettä olla ja viettää aikaa yksin. Olematta kuitenkaan yksinäinen! Kasvaakseen kokonaiseksi pitää oppia itsensä.

Kiitos ajatuksista, jotka taas viritit kukkahatun alle!

En tiedä kovin montaa jotka kirjoittavat sinua paremmin.
Tajuttoman kaunista.

Oi aivan uskomattoman upea. Saa olon tuntumaan aivan tyhjältä.. Jotenkin tuskastuneelta, varsinkin kun olen yksin tällä hetkellä.. Kuuntelen surumielistä musiikkia, muistelen menneitä asioita, vuosienkin takaisia ja luen runoja.. Ja ulkona sataa vettä ja on pimeää.. Syksyinen olo... Kerrassaan mahtava runo!

Tämä tunne, jota niin loistavasti kuvaat, on liiankin tuttu. Ei yksinäisyys välttämättä ole taakka, joskus se on tietoinen valinta. Kuten omalla kohdallani, ei ole sellaista seuraa jossa voisi vapaasti hengittää joten miksi en olisi sitten yksin. Monet ihmisistä luulevat että jos on yksinäinen, on samalla oltava onneton. Niin paljon huonoja suhteita, että olen onnellisempi yksinäni kuin yhdessäkään suhteessa. Pidän tästä, voimakas ja silti hauras.

aivan upee aihe, aivan upeet sanat...niin minun kaltainen jälleen tämäkin...ollaankohan me jotain sielunveljii ku niin samoi ajatuksii...=)
ihana.

Loistava, rehellinen ja tyylikäs runo. Pidän oivalluksista, joita tämä runo tarjoilee nähtäväksi. Itsetutkiskelu kiehtoo minua lukijana ja niistä vielä ne, joissa teennäisyys ei seuraa jokaista lausetta. Hyvin teit, veljeni!

Yksinäisyys ja yksinäinen, hieno teema. Herättää vahvoja ajatuksia ja tunteita tätä lukiessa. Kaksi viimeistä kappaletta kosketti eniten.

Myönnän että "pikkuisen"kadehdin todellisen runoilijan tekstejä.En osaa edes arvostella runosi arvoisesti..Suosikkeihin!

Mielettömän vahvaa kuvailua! Yksinäisyys on ollut vahvasti läsnä ja tämä teksti tuntuu menevän syvälle ajatuksiini. Ja taas vain jään miettimään miten se on mahdollista, joten kiitos! :)

Jumaliste nyt osui kyllä ja lujaa. Samantyylisiä ajatuksia olen pyöritellyt viime aikoina päässä, vaan eipä tarvitse enää miettiä toteutusta, koska sinä teit sen niin komeasti. Joka kappaleessa on kuin oma ajatus, kursiiviteksti on silti ykkönen. Jostain syystä näen tämän enemmän runona kuin lauluna.

Yksin voi olla suuressa kaupungissa ta imetsän keskellä.
Monasti myös juuri väkijoukossa, kuin näkymättömänä, vain ruumis paikalla, muuten muualla.

"puoliksi piirretty sydän joka haalistuu.."
Surullista, puolikas vain, missähän ne seikkailevat, ne sydämen puolikkaat?
Kaipaan omaani..

Tähän tekstiin voin samaistua. Paitsi, että nykyään tunnen yksinäisyyttä useammin kuin ennen...
Todella hyvin etenee tämä runo/laulu..Hyvä otsikko myös..oivaltava. Pidän kovasti.

Hienosti olet ilmentänyt yksinäisyyden...Minä olen mielummin yksin kuin toisen taakkana.

 

Käyttäjän kaikki runot