Kun tuuli ujeltaa korvissani
sieppaa kyyneleeni mennessään
en halua pitää kädestäsi
viimeistä kertaa
en halua koskea kuin
en koskaan enää
älä päästä irti
minua menemään
sydämeni ei kestäisi
lumen päällä elämää
heittäytyisi turhan kauas
sulaisi pois
eikä jaksaisi enää enempää
Selite:
kun tarpeeksi kauan tuijottaa ulos tuuleen, syntyy jotakin tällaista...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Otsikon lumituuli-sana viehättää erityisesti... runokin Hieno.
Surumielisen kaunis runo.
Sivut