käsittämätöntä

tuo puu tuo kallio tuo sammal, jäkälä
naavat kuusien oksilla
ne minua pidättävät 
            muistot
aika jolloin leikit, olit innostunut
            vaan taustalla, jokin selittämätön
            otteessaan pitävä
            pimeyden voima
                            ei päästänyt otteestaan
kuristi, puristi
koko elämän ajan elinvoiman
kuin väkevä boa 

ja niin sinä eräänä yönä lähdit
lensit vapauteen mielen vankilasta
nyt olet kaikkialla
tuossa puussa, kalliolla, sammaleessa, jäkälässä

siksi ne minua pidättävät
            ja mietin olitko sittenkin uni vai outo todellisuus