puumaisuus

olen puu!
tammi joka lehtensä talveen jättää
vasta silloin riisuutuu
               kun kaikki muut jo ilkosillaan
               säitä vastaanottavat, tuulet, tuiskut, myrskytkin
                       enkä totisesti silloin haluaisi olla mikään muu
koivun silmujen punerrus
               sitten vaivihkainen vihreänherkkä häivähdys
               lopulta kesän täys vehreys, rungon puhdas valkeus
                        seison nyt vakaana symbolina kansallisuuden
oi kuusipuu
oksistot oravanpesät sisääni sulkevat
               aina vihreä, luotettava, lojaalikin
               tuotan puuta, tuotan nuorena iloa 
                         joulun koteihin tuoksuineni tuon
                         eniten oksia rungossani tuotan
                         kynttilöiden keinua, koristeiden heilua
                         ehkä itse mukana salaa tanssia
honka petäjä ja mänty
               rakkaalle lapselle monta nimeä suotu
               kasvan korkeaksi, oksistoni hiushattaroiksi
                          tuulen heilutella, myrskyn vavistella
                          olen vakaa ja järkkymätön, sinnikkääksi luotu

olen puu! vai olenko?
jos olen niin kuitenkin vasta taimi
jossain suuremmassa puutarhassa,
jo osin sammaloituneessa

               aika näyttää minkä muodon saan
               mitkä ominaisuudet itsessä
               ajan kuluessa oikeitten puiden kanssa jaan

totuus lienee kuitenkin
minä lähden, puut jäävät
siis aivan turhaa luulla mitään itsestään