retoriikkaa

aamun toveina
tuijottelen
feispuukin kuvia

pose sinne pose tänne
jalat söpösti
kädet viehkosti
katse ylös, katse alas
veikeitä ilmeitä
kauniita katseita
lämpöä ja kylmyyttä
ei paljoa yksilöllisyyttä

olemmeko päättymätön kuvasarja
bittiavaruuteen joskus haihtuva

                       bondaa sinne, bondaa tänne
                       jaa kuvia kukkasista ja eläimistä
                       lastenlapsista ja lapsosista, niin suloisista
                       perhehistoriasta ja tuttavista

kyllähän palapeli jo hajoittaa
mielen herkän saattaa pirstaloittaa

                      ajan virta milloin mitäkin tarjoaa
                      sotaa ahdistusta ja kurjuutta
                      jonain päivänä saattaa somekin kadota

mitä silloin tekee ihminen
                      
                      säntää sinne, sinne tänne kuin ilman focusta
                      ei se enää ymmärrä arvoa käden ojennetun
                      ei katsetta ihmisen kohdatun

eksyneet ovat toisistansa, ihmiset ja koko sivistynyt kansa
                       
                      silloin nousevat aitoudellaan he
                      joilla ei somen kirousta,
                      ei älykännyä joka kourasessa
                      opettaa someriippuvaisille mitä on
                      elää vapaana itse ajatellen
                      ja olla vain toinen toisilleen
                      ihan aidosti vain.
                                                       hyvä ihminen