vihdoin!

kun seuraavan kerran
reppuni lattialle rysäytän

se olkoot viimeinen kerta!

sellaiseen paikkaan jossa soljun
eämänvirrassa kepeästi leikuttelen

enkä kaipuuta tunne, en mihinkään 
koska vihdoin olen, saapunut kotiin

                sitä ennen kuitenkin
                tarkasti harkitsen
                sen mikä vain itselle on mieluinen
                toisten tahdot olkoot heidän omat
                nyt on vihdoin aika, että omani toteutuvat

siellä niittyvillasta nutun teen
kauravihneistä viikset leikkikissalle
olkoot paita vaikka palttinasta
ja sormus niin, platinasta
olut juodaan kupista tinaisesta
-- viiniä, ei ollenkaan --
on pöydällä hurskaalle savikippo
itsedreijattu, ei lainkaan rikko
siitä aamupuuro puulusikalla mätetään
ennenkuin kukko tempaisee kieunnan terävän
juostaan kilpaa tanhuville, hiukset liimatuinna ohimoile
elämää juodaan ja syödään, nautitaan hetki, tehdään retki

kun sinessä taivaan pilvilampaat 
vain vähän varjoa suovat
lepohetkelle oikeat hetket luovat

ja jatkuu uni, niin hauras