tuutin töötti

--- ja niinpä hän, edellisen illan takkatulen loimut vielä kasvoillaan (elävän tulen maaginen vaikutus on innottanut meitä, metsäläisihmisiä tuhansia vuosia; hurmio elää selkäpiissä vielä meitäkin pidempään) nautti aamun ensimmäisen löfbergin, paketti 6 euroa ja rapiat, nosti huulilleen savukkeen, 50 senttiä ja arvuutteli keittiön seinän kanssa josko piankin alkavat hiutaleet leijailla, ensin ujosti ja sitten, aina vaan sutjakammin niin kuin heidän pitkän odotteluajan jälkeen kuuluukin ilmaantua peittääkseen honkien korkealla kasvavat oksistot ja nurmikon tien kalustot seinänvieriä pitkin, unohtunut lasifati katetulla puutarhapöydällä, tehdä tehtävänsä ja uupua antaakseen ihmislapselle tehtävän korjata ympäristö kuljettavaksi vielä kaapissa olevilla talvisaappailla, nyöreillä tai ilman - kolilla, harjoilla ja lapioilla olettaen ettei alastullut massa jossain kohden ole muuttanut olomuotoaan vetiseksi rättisateeksi ja sulattanut vedeksi sen mikä hetki aiemmin oli valkoista, uusivaa, neitseellistä, ihanaa kaikkine enkelikuvin, kaikkine pallolyhdyin ja lumiukoin - 
seinä hiljeni, keskustelu vaikeni, aamukin antoi parhaansa - elämän...