Vesipisarat tipahtelevat puiden oksilta,
katselen kuinka kirkkaat helmet särkyvät maahan.
Harmaa kasteverho kietoo puut syleilyynsä.
Sisälläni tuntuu samalta, kylmyys kuristaa minut kasaan.
Särkynyt sydämeni kaipaa aurinkoa,
toivon sen lämmön parantavan haavani.
Yritän tyytyä pieneen, unohtaa kylmän sisälläni.
Kissa kehrää olkapäälläni, hymyilen,
mutta tuska ei hellitä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
