Varjon maahan laskeu'essa, sysitalven koitaessa,
iskit kirpeän kipinän, viritit rintaani roihun.
Menin tuville pohjolan, kotoon koreaan isoni,
eipä siellä kaltaistasi, neitiä taivahan ollut.
Kohta koittavi keväthanget, alkavi uusi aamu,
lääniin laajaan läksimme taasen, etsimme etelän tähdet.
Jospa silloin kosketuksen tunnen mä kätesi kauniin,
säkenöiviin silmihisi katsoa tohdin tovin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
