Hengitän... En siis vieläkään kuollut

Olen hajalle revitty,
rikkinäinen nukke,
hyväksikäytetty,
loppuunajettu.

Kukaan ei aio minua auttaa,
he vain jättävät minut tähän,
antavat kopean katseensa liukua ylitseni
ja antavat säälinsä koskettaa.

Nousen maasta,
niinkuin aina,
eikä kukaan vieläkään huomaa
arpia polvissani,
kaikista niistä nousuista.

Mutta enää en vain jaksa,
tänään jään tähän,
eikä minulla enää ole toivoakaan siitä,
että nousisin.

Ja niin,
heidän armostaan minut saa tänään jättää tähän.