Nimetön

En pysty, en halua pelästyttää häntä
En voi sanoa sitä ääneen, koska joutuisin myöntämään itselleni
Ei minua kuolema pelota, mutta en ehdi elää
Haluan vajota hänen syliinsä
Näitä hetkiä ei pilata kertomalla näkevämme seuraavan kerran hänen unessaan

Muistelmani muuttuvat painajaiseksi
En halua nukahtaa enää
Sama kultainen aamu on täällä jälleen
Tuttu tuskainen yö katoaa ikuisuuteen
Syvällä sisimmässään hän tietää jääneensä yksin

Kuiskaan mykkään huoneeseen merkitseviä sanoja
Hän katseli kanssani kuihtumistani
"Jossain ympärilläsi tyhjyydessä joku rakastaa sinua"
Toistelen kuurona hänen sanojaan kerta kerralta ymmärtäen vähemmän niiden tarkoitusta
Tänä iltana näen rakastettuni silmien kyyneltyvän, turhaan