Ennen sinua kaikki oli vain synkkää, mustaa ja harmaata, vihaa ja kaipuuta, odottamista ja unohtamista. Mutta sinä sait silmiini ilon kyyneleet, kyyneleet joita olin ennen pelännyt, koska ne vain satuttivat minua. Mutta tällä kertaa ne eivät olleet kipeitä surun kyyneleitä vaan ilon ja ne prisman tavoin saivat valon taittumaan ja aloin nähdä maailman sellaisena kuin se oli. Ei vain harmaata ja ikävää vaan toinen toistaan kauniimpia värejä joka puolella, kauneimpana sinä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
