Katson jo sadatta kertaa kelloa,
koko ajan sekuntti sekunnin jälkeen,
aika matelee, enkä saa ajatuksiani muuhun,
kun menneeseen,
mistä psykologi itsekseen keskustelee.
Lopulta taas neljänkymmenenviiden pitkän minuutin jälkeen voin vihdoin lähteä,
sytyttää tupakan ja kävellä ilman määränpäätä,
lopulta päädyn kotiin, ja mietin että oli turha reissu taas.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
