The morning never came

Runoilija Juuliana

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 19.8.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Yö on musta, synkkä, rauhallinen. Oksat puun havisevat hiljaa toisiaan vasten, ne kurkottavat ikkunaa vanhan talon. Huomaten kirkkaan valon, joka valaisee kuin se olisi sen viimeinen kerta. Kuin huomista ei tulisi.

Nurmikko lepää rauhaisasti, kuolleena. Halla on tappanut elämän, pienen vihreän, heinän. Viimeisetkin ovat taipuneet, kylmyyden tahtoon. Hyytävään jäiseen kehtoon, iäksi maatuneet.

Aurinko on väsynyt nousemaan, antamaan elämää, lämpöä ja turvaa. Se on luovuttanut, se on kadonnut. Tumma taivas ja sen utuinen peitto on nielaissut sen. Talvi vaatii elämää loppumaan.

Kaikki elävä on poissa, kaikki on kuollutta. Kohmettunut kylmän kehtoon, mutta ne eivät tiedä, että huomista ei koskaan tullutkaan.

Selite: 
Katsoin Swallow the sun levyn kantta ja tulkitsin sen tunnelman näin.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot