Sinä siinä
kainalossa
ihan kyljessä kiinni
vieressä ja lähellä
iholla
katsot silmiin ja silität
tai unisena tuhiset
päästät irti ja naurahdat
sanot jotain hassua
en sanojasi vielä ymmärrä
mutta nauran kanssasi
niin paljon rakastan
näitä hetkiä
lyhyitä, nopeita
rauhallisia ja hiljaisia
herkkiä, helliä
hauskojakin
tätä elämää
sinua juuri tuollaisena
pian et enää osoita
minua ja sohvan nurkkaa
kaivaudu paitani alle
ja minä rakastan sinua
huomenna,
kymmenen
ja sadan vuoden päästäkin
aivan varmasti
hetkiä kanssasi silloinkin
mutta eivät ne ole tällaisia
samalla
aivan kuin
luopuisin palasta meitä
ja se tekee kipeää
( Äiti rakastaa sinua.
Rakastatko sinä äitiä?
Nyökkäät. )
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut