Ikuisesti yhdessä, kuitenkin (liian) erillämme

 

Tämä kaikki, jota elämme

tyhjentävä kokonaisuus

mikä ikinä se onkaan

 

(voiko sitä määritellä

tai onko se edes tarpeen)

 

niin kuin meidät on yhteen tarkoitettu

on meihin se peruuttamattomasti kirjoitettu

 

ja vaikka tarvitsemme sanoja

kuten tarvitsemme toisiamme

myös ilman niitä me tiedämme

 

meidän vain kuuluu olla me

 

kuinka se onkaan

liikuttavan kaunista

suorastaan taianomaista

tai sadun, kuinka tahansa

 

minun todellisuudessani jotain sellaista

etten voi kuin nipistellä itseäni hereille

 

 

ja silti, joskus vain mietin 

miten toisin kaikki olisikaan

jos saisimme jakaa myös

saman kielen ja saman maan

 

ne ainoat asiat, joissa emme ole yhtä

 

tulisin töiden jälkeen luoksesi kahville

kastuisimme samasta sateesta

voisit viedä minut oopperaan

ja saisit tutustua tyttäreeni

 

silloin ystävyydessämme olisi uusi sävy

aivan uusi ulottuvuus, uudenlainen syvyys

 

koska vaikka meillä on jo kaikki se

mitä en ole koskaan osannut edes toivoa

 

me emme voi katsoa toisiamme silmiin

eikä katseeni saa kertoa sinulle

kuinka sinä olet minulle kaikki