päättämättömyys

Jostain olen varma, niin tästä
ja tänään.
ja nyt.
Näin sen täytyy mennä,
elämäni,
tämä on ratkaisuni.
Tuo aurinko tuolla,
taivaalla,
taivaan sinessä, sen sai aikaan,
se elokuva jonka juuri katsoin,
sai minut miettimään,
että näin se on.
Näin sen täytyy olla.

Menen ulos,
juttelen puhelimeen,
unohdan hetkeksi,
Menen kotiini,
ja taas se iskee.
Ei helvetti,
ei se tunnukkaan enää siltä,
Ei se olisikaan ehkä oikea ratkaisu.
Ehkä kuitenkin haluan sen menevän toisin.
Juuri nyt kaipaankin sitä toisenlaista tunnetta.

Päättämättömyys,
miksi minulle on annettu valta päättää jotain,
miksi minun pitää tehdä ratkasut elämäni suurimpiin
kysymyksiin.

Voisiko joku kertoa vastauksen,
teenkö oikein,
onko kohtaloa, jos teen väärän ratkaisun,
johdatetaanko minut kuitenkin oikealle tielle,
onko elämä todellakin vain valintoja ja pitäisi tehdä se oikea.

Keitän teetä,
näytän surkealta,
istun sohvalle,
kuulen taas puhelimen,
näen soittajan,
Hei, nyt tuntuu tältä,
elän siis tässä hetkessä.

Jätän ratkaisun huomiseen.