Tunnen jännityksen huulillasi,
kun suutelet niskaani.
Tunnen hermostuksen sormillasi,
kun kätesi harovat selkääni alas.
Tunnen sydämesi juoksevan maratonia,
kun painaudut minua vasten.
Miks ei minun sydämeni juokse maratonia,
sormeni hermostu,
huuleni jännity?
Älä käsitä väärin,
tunnen kyllä,
mutta tunnenko liian vähän?
En tiedä,
mutta eletään tämä hetki näin,
ehkä joskus sydämemme juoksevat yhteistä maratonia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo tämä, kuin osa elämääni.
Kiitos ihanasta runostasi:-)
Sitten Sinun sydämesi juoksee maratonin, kun se on tarpeeksi kestävä ja kun se maratonin jälkeen hymyilee ja haluaisi juosta vielä toisenkin.....heti perään :-)
Epäröinnin sävyttämä runo. Tykkkäsin.