Ikuisesti sairaana

Kaksi tuntia päivässä
näen sinua, kysyn mitä kuuluu
ja sinä vastaat, ettei kovin hyvää

Kyllähän minä ymmärrän
ettei sinun ole helppo edes nukkua, syödä
saati rakentaa elämääsi takaisin

Miksi juuri me?
Koska se loppuu?
Onko aika meille vihollinen, vai onko se parantaja?
Miten voin lievittää kipuasi?

En ainakaan niin
että vuodatan kyyneliäni suihkulähteeseen
kulutan aikaani turkinpippureiden kanssa
puhun vieraiden kanssa olotilastasi

Annatko anteeksi?

Minä toivon - toivon enemmän kuin tiedät.